Nele Scheelen 2

Nele oli taas viikonlopun yli tallillamme valmentamassa ja ratsuttamassa. Arbaleesian hän ratsasti perjantaina sekä lauantaina, ja sunnuntaina kiipesin itse selkään. Olin ahkera ja piirsin oikein kuvitusta tähän postaukseen, koska ajattelin, että ehkä joku muukin hyötyy näistä hyvistä tehtävistä. Varsinkin jos on ongelmia laukanvaihtojen kanssa.

Mehän ei olla treenattu niitä laukanvaihtoja vähään aikaan, sillä otin itse niistä liikaa stressiä. Se on todettu nyt, että Arbaleesia osaa vaihtaa, ja se riittää tällä hetkellä. Perjantaina Nele ratsasti ihan sileällä ja lauantaina hän meni Arbaleesialla puomeja sekä vaihtoja. Arbaleesia oli ehkä hieman hankala verrattuna viime kertaan, eikä muutamaan otteeseen halunnut vaihtaa ollenkaan. Muutenkin heppa näytti vähän hankalemmalta ratsastaa. Nele kuitenkin sai ratsastettua hevosen sen verran hyvin läpi, että lopulta kaikki sujui kuten piti.

Sunnuntaina oli siis mun vuoro. Lähdin tunnille ilman mitään odotuksia, koska viime kerta ei tosiaankaan mennyt hyvin. Nyt jälkeenpäin on hauska huomata, kuinka ihan jo tunnin alusta rakennettiin sitä pohjaa lopussa tehtäville laukanvaihdoille. Kaikki tehtävät olivat sellaisia, missä piti ratsastaa voimakkaasti pohkeella, ja saada niitä takajalkoja hallintaan.

Se mitä sain läpi tunnin kuulla oli more leg, soft hand. Arbaleesia oli vähän menevällä päällä, enkä saanut sitä oikein pysymään kasassa. Se oli epätasainen edestä ja vähän vauhdikas, joten käsi jäi helposti pitämään vastaan. Se mitä minun pitäisi tuossa tilaneessa tehdä, on ratsastaa reilusti jalalla eteenpäin, poispäin siitä huonosta tilanteesta. Kuinka tylsää tämä harrastus olisikaan jos ei olisi mitään kehitettävää.

Ensimmäinen tehtävä. Yksinkertainen, mutta yllättävän hankalaa saada hevonen pysymään keskellä kaarevia puomeja. Varsinkin kun vasen pohkeeni on niin flegmaattinen.

Ensimmäisen tehtävän jälkeen vaihdettiin suunta ja tehtiin aina ensin voltti kaarevien puomien ympäri, ja voltin jälkeen puomien yli. Toi oli todella kompakti tehtävä, ja siinä sai todellakin kääntää pohkeella, koska voltin jälkeen kännös puomeille oli todella tiukka. Samaa tehtävää tehtiin myös laukassa, ja siinä me saatiin tulla aika monta kertaa nuo kaarevat ennen kuin sain jatkaa suoraan. Arbaleesia kun ei ole meedio, niin eihän se oikein kääntynyt mun olemattomista pohjeavuista. Tätä tehtävää myös kehitettiin lopulta niin, että suorien puomien jälkeen tehtiin pysähdys.

Toinen tehtävä. Tässä saa olla tarkkana, että hevonen oikeasti kääntyy pohkeesta, eikä vaan sisäohjasta. Jos kääntää ohjalla, karkaa hevosen ulkokylki ihan kokonaan ja hevonen ei pysy linjalla puomien yli.

Laukassa tehtiin alkuun siirtymisiä. Eli kenttäistunnassa reeeeilusti eteen, ja siitä sitten takaisin. Meinasi itku tulla kun siirtymisessä takaisin meni kentällinen, tai sitten vaihtoehtoisesti en käyttänyt tarpeeksi jalkaa ja Arbaleesia oli sitä mieltä että pyysin siltä ravia.

Kun oltiin saatu laukka hallintaan ja mun pohkeet edes jotenkin eloon, siirryttiin vaihtoihin. En oikeastaan stressanut niitä sen kummemmin, koska Nele ei antanut mulle aikaa sellaiseen :D

Kolmas tehtävä. Käännös kaarevilta puomeilta kohti kulmaa oli yllättävän jyrkkä ja tähden kohdalla tehtävä laukanvaihto sujui itseasiassa joka kerta hyvin. Hyvä tehtävä meille, koska tuossa ei anneta hevoselle muuta mahdollisuutta kuin laukata päin seinää tai vaihtaa.

Yllä olevassa tehtävässä ollaan saatu puomeilla laukka hyväksi ja kaarteessa mun pohje aktiiviseksi, joten kaikki edellytykset hyvään vaihtoon täyttyy. Kuten kuvatekstissä mainitsin, on tuo tehtävä todella hyvä meille. Ongelmana vaihtojen kanssa on ollut se, että Arbaleesian mielestä vastalaukka on paljon helpompi vaihtoehto. Tuossa tehtävässä se ei enään olekaan se helpompi vaihtoehto.

Viimeinen tehtävä oli sitten se tulikoe. Ei mitään puomeja auttamassa laukkaa tai muistuttamassa minua pohkeen tärkeydestä. Tehtiin alkuun niin, että tähden kohdalla pysähdyttiin, ja sitten kun siinä piti tehdä vaihto, piti minun ajatella vähän sitä pysähdystä. Samalla tavalla puolipidäte, tiivis istunta ja pohkeet kiinni.

Viimeinen tehtävä. Onnistui yllättävän hyvin, ja Arbaleesia taisikin vaihtaa joka kerta puhtaasti. Tosin eihän ne vielä hirveän oikeaoppisia ole, ja yleensä takaosa tulee ihan minismaalisesti myöhässä. Vaihto ei siis ehkä lähde ihan puhtaasti takaa, mutta onhan tämäkin jo edistystä että saan sen edes vaihtamaan ilman puolen kierroksen ristilaukkaa!

Nele tulee toukokuussa uudestaan, ja siihen olen asettanut tavoitteeksi kolme asiaa:
1. Vasen pohje yhtä nopeaksi kuin oikea. Tai no, ylipäätään molemmat pohkeet aktiivisemmiksi.
2. Pysähtyessä laukasta jalat pysyy paikoillaan, ei valu eteen "tuoli-istuntaan". Eli jalat paremmin kontrolliin.
3. Laukan säätely paremmin hallintaan ja laukanvaihdot siihen malliin, että kehdataan väittää edistyneemme.