Nele Scheelen

On se vaan hurjaa kuinka omasta hevosesta kuoriutuu yksisarvinen osaavan ratsastajan alla. Nele Scheelen, belgialainen esteratsastaja, tuli viikonlopuksi tallillemme ratsuttamaan ja pitämään tunteja. Ideana oli opettaa Arbaleesialle laukanvaihtoja, mutta ei siinä paljoa opettamista sitten ollutkaan.

On se vaan jännää kuinka se hevonen osaa vaikka mitä, kun ratsastajakin osaa. Välillä elän siinä harhakuvitelmassa, että osaan jopa ratsastaa, mutta sitten tulee tälläisiä henkilöitä jotka palauttaa ne omat ajatukset maan tasalle (hyvä vaan).

Hän meni lauantaina aluksi ravissa taivutteluja ja väistöjä, ja yritän nyt epätoivoisesti muistaa mitä hän teki, jotta voisin itsekin hyödyntää näitä tehtäviä tulevaisuudessa. En ymmärrä miten joku saa Arbaleesian keitetyn spagetin lailla taipuvaksi vain parissa minuutissa. Minulla kun siihen menee vähintäänkin puoli valmennusta..

Itse laukanvaihdot sitten.. Arbaleesiahan ei koskaan ole vaihtanut laukkaa käskystä. Se vaihtaa kyllä maastossa itsekseen ja kerran elämänsä aikana se on vaihtanut oma-aloitteisesti vastalaukkakaarella laukan. Arbaleesian tasapaino laukassa on tästä syystä niin hyvä, koska se on aina mennyt kaarteet mielummin vastalaukassa kuin vaihtanut. Tuon takia en ole itse saanut sitä vaihtamaan mitenkään kummoisesti. En vaan saa Arbaleesialle sitä tunnetta, että se laukka pitäisi vaihtaa. Minulla Arbaleesia vain alkaa kiehumaan epäselvistä avuista ja saan vaikka minkämoista akrobatiaa vastaukseksi vaihtopyyntöihini.

Olin vaan niin järkyttynyt, kun rouva porskutti menemään vaihtoja kuin mikäkin konkari Nelen alla. Katsomossakin ihmeteltiin, että tääkö hevonen ei muka oo koskaan vaihtanut? Oliko tää se vaikea asia? Vaihdot oli teknisesti todella korrekteja, mitään ylilyöntejä ei tullut ja hevonen vaan vaihtoi sen laukan ja jatkoi menoaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vaihdot oli suoria ja askeleessa, ilmavia ja eteenpäinpyrkiviä.
Noh sunnuntaina Nele ratsasti ensin itse, ja puolessa välissä hän pyysi ratsastajan, eli minut selkään. Olin ihan apuaeimitä ja siellä sitten urheilulegginssit jalassa porskutin menemään. Nyt jälkeenpäin itkunauran ratsastustaidoilleni ja kiroan itseäni.

Ekan vaihdon sain puhtaana, ja ehdin jo hihkua onnesta että eikä tällästäkö tää nyt aina on? Niin no, siinä ne puhtaat vaihdot olikin. Arbaleesia alkoi kiehumaan ja rykimään eteenpäin aivan järkyttävästi, enkä saanut sitä mitenkään pysymään kasassa. En saanut istunnalla jarrutettua läheskään tarpeeksi, ja Arbaleesia karkasi ihan avuilta. Tämä johti kädellä ratsastukseen, ja ilman tuttua ja turvallista koulusatulaa minulla ei ollut minkäänlaista kontrollia kroppaani. Kaikki vaan lässähti ihan totaalisesti kasaan ja Nele siinä kannusti että don't give up. Yritin parhaani, mutta kun se ei riitä niin se ei yksinkertaisesti vaan riitä.

Mua ärsyttää tällä hetkellä niin paljon omat olemattomat ratsastustaitoni. Sain saman neuvon minkä kurssin toinenkin nuori: kuntosalille mars. Myös jalkaa pitäisi ratsastaessa käyttää 10x enemmän. Mulla on oikeasti aika hyvä lihaskunto, mutta ei selkeästi tarpeeksi hyvä. Puolivalmis postauskin aiheesta löytyy, sillä viikko sitten aloin taas lenkkeilemään ja tarkkailemaan ruokavaliotani. Heräsin yhtäkkiä siihen, että syön aivan kamalasti herkkuja, ja vaikka painoa ei todellakaan ole tullut lisää, ärsyttää tuollainen turha herkkujen syönti minua. Nyt musta vissiin tulee joku ihan hullu himotreenaaja kun ostin salikortin tänään, ihan vaan sen takia että ärsyttää! Samoin päätin ihan piruuttani ratsastaa nyt jonkin aikaa estesatulalla. Ihan vain sen takia etten osaa.

En vaan ymmärrä miten jollain on niin paljon taitoa, että saa hevosen ensimmäisestä askeleesta lähtien niin avuille ja täydelliseen kontrolliin. Nyt on ainakin motivaatio kohdillaan, kun on nähnyt että hevonen osaa vaikka mitä ja kulkee vaikka kuinka hienosti, kun ratsastaja osaa vain pyytää. Hyvä sentään että jotkut ratsastajat osaa, ja niille sitten maksetaan siitä että saa tuijottaa hevostaan sydänsilmäemoji naamallaan.

#opetteleratsastamaan2016 #fitness2016 #healthyfood2016