19. helmikuuta 2016

Mistä blogipostaus oikeasti koostuu?

Tiedättekö kun elokuvien erikoisefektikohtauksista tehdään usein VFX-breakdown, jossa näytetään kuinka ne erikoisefektit on siihen koostettu. No ette varmaan, mutta anyways. Ajattelin samalla tavalla riisua blogipostauksen, ja kertoa teille kuinka minä saan aikaiseksi lopullisen julkaisukelposen tuotoksen.

1. H O V I K U V A A J A

Kaikki lähtee siitä, kun saan jonkun sieluparan mukaani tallille. Tarvitsen siis jonkun pakkasen-, lumen-, jään-, sekä hevos- ja bloggaajakestävän henkilön joka uhrautuu viettämään elämästään tunnin kameranjatkeena. Usein se on äiti. Joskus joku pahaa-aavistamaton ystäväni.
Tällä kertaa maneesin katsomossa jäätyi Inka, joka omaa monien vuosien kokemuksen perässäni juoksemisesta sekä kameranjatkeena toimimisesta. Huomatkaa hieno nostalgiakuva Arbaleesiasta vuodelta 2012. 
2. T H E  S U P R E M E  M A R E  &  T H E  P O T A T O

Seuraava kohta koskee minua ja rouva kaikistamahtavinta. Meidän molempien tulisi näyttää mielellään yhdeksässä kuvassa hyvältä. Usein hovikuvaaja räpsii kuvia noin nelisensataa kappaletta, joista toivonmukaan noin 30-40 läpäisee ensimmäisen karsinnan, joista taas kymmenisen pääsee finaaliin.

Tämä ei ole helppoa, sillä perunasäkkinä selässä pomppiva, mielikuvissaan mopoa ajateleva, tai apinanlailla irvistelevä ratsastaja onnistuu aina möhlimään muuten hyvän kuvan. Rouva kaikistamahtavin taas suurella todennäköisyydellä vääntelehtii yläturpansa kanssa niin, että muuten hyvä kuva näyttää eläinrääkkäykseltä. Lopulta alistun kohtalooni ja totean, ettei kaikin puolin täydellistä kuvaa vaan voi saavuttaa. Kun tämä joskus harvoin tapahtuu, voitte olla varmoja että kuva päätyy bannerikseni.
Tämä ei päätynyt bannerikseni. Ylläri.
3. T A I A N O M A I N E N  T I E T O K O N E

Kun lopulta saan kuvamateriaalit kamerasta ulos, unohdan ensinnäkin laittaa kameran akun lataukseen. Sitten seuraavalla kerralla ihmetellään miten akku loppui kahden ensimmäisen kuvan jälkeen. Parhaimmassa tapauksessa akku on jäänyt lataamatta, ja muistikorttikin lukijaan kiinni.

Kuvamateriaalin latautuessa lightroomiin karsin pois heti ensimmäisenä ne kamalimmat kuvat. Tai oikeastaan ne ihan kaikista kamalimmat usein säästän, sen sijaan ne keskinkertaisen huonot joutuvat roskakorin hellään hoivaan.

Kun ensimmäisestä karsintakierroksesta selviytyneet, ja lopulta finaaliin karsiutuneet valioyksilöt ovat valittu, alkaa niiden armoton höykyttäminen. Itse asiassa tämä on pieni valhe, sillä usein muokkaan vain yhden kuvan ja kopioin sen asetukset loppuihin. Kaikista laiskimpana päivinä käytän jotain valmiiksi luomistani asetuscomboistani. Joskus harvoin vien erityisen hankalan kuvan photoshopiin asti.
Tästä näkyy hyvin prosessini. Kopioin edellisen kuvan asetukset, muokkaan niitä ehkä hieman ja rajaan kuvan. Oikealle näkyy kaikki käytetyt asetukset kamerasta lähtien.
4. B L O G I T E K S T I

Viimeisenä, tai joskus jo kuvien latautumisen aikana avaan bloggerin. Tuijotan ensin tyhjää valkoista sivua hetken inspiraation toiveessa, kunnes totean etten kuitenkaan tule voittamaan mitään Pulitzeria ja ryhdyn hommiin.

Itse tekstin suoltaminen ulos ei kestä kovin kauan aikaa. Tai sitten vaihtoehtoisesti se ei onnistu ollenkaan. Kun teksti on valmis, lataan kuvat flickriin, josta naurettavan monimutkaisen klikkausmaratonin jälkeen saan kuvat tänne bloggeriin. Tästä sitten alkaa se hauska osio.

Minulla on joku kumma pakkomielle lukea läpi tekstini ainakin kolme kertaa. Useimmiten tuo ei edes riitä. Usein kirjoitan postauksen edellisenä iltana, esikatselun läpi katson miltä se näyttää blogissa, luen sen läpi, korjaan mahdolliset kirjoitus- ja asiavirheet, ja jatkan muuta elämääni yhden illan ajan.

Seuraavana päivänä varmistan vielä ettei kirjoitusvirheitä vaan ole, luen tekstin vielä kolmannen tai sadannen kerran läpi varmistaakseni ettei se vaan kuulosta mitenkään tyhmältä. Googlaan vielä varmuuden vuoksi kirjoitetaanko se kuulosta vai kuullosta. Kun lopulta olen tyytyväinen postaukseen, painan julkaise-nappia. Mutta vain kello viiden ja seitsemän välillä. Call me obsessed.

5. T H E  A F T E R M A T H

Ei kai toi nyt ihan tyhmältä kuullosta? Ei kun ainiin se oli kuulosta. Onks toi kuva nyt ihan julkasukelponen, äh poistan sen, siinä on hepan niska vähän huonommassa asennossa ja toi toinen on ihan samanlainen. Apua jo kakskyt ihmistä on nähny sen, en mä nyt enään voi muokata sitä. Oiskohan pitäny huomioida lukijoita enemmän, eihän tohon postaukseen nyt mitään voi kommentoida. Äh pakko julkasta äkkiä joku parempi postaus, ettei uudet selailijat luule että tällästä se on aina.

S T A T S  J A  L O P P U S A N A T

Tätä postausta kirjoitin tunnin, ja seuraavana päivänä viimeistelin ulkomuotoa 30min. Itse asiassa koko prosessi kesti kuukauden, koska unohdin postauksen luonnoksiin roikkumaan. Kuvia tuli esimerkkipäivänä 419 kappaletta, joista jopa 65 selvisi toiselle kierrokselle. Kuvia muokkasin 40min. Flickriin latasin 29 kuvaa, joista 15 tulee päätymään varsinaiseen blogipostaukseen.

Eihän se aina näin vakavaa ole, mutta bloggaajana haluan tietysti ylläpitää tietyn laatutason bloggissani, ja se vaatii pari pakkomiellettä ja turhaa tottumusta ;)

2 kommenttia:

  1. Anonyymi19/2/16

    Hahhahha! :D Mutta hei, sulla onkin ihan loistava blogi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Tuli tarpeesen tää piristävä kommentti päivän katastrofiratsastuksen jälkeen *.*

      Poista