15. joulukuuta 2015

Blogiexpo, joulujuhla ja pieni onnettomuus

Viikonloppuuni mahtui paljon kaikkea. Käväisin mm. playssonin porukan mukana Blogiexpossa, joka oli muuten todella positiivinen yllätys! Meillä oli todella hauskaa ja oli kiva tavata muita bloggaajia, vaikka en heitä ennestään tuntenutkaan. Todella kiva tapahtuma.
Rakastan kaikkea missä on karvaa ja vaikka Arbaleesia ei tarvitse yhtikäs mitään pehmustetta mihinkään, ajattelin kankiketjun karvapehmusteen olevan söpö. Ostin siis sellaisen tuolta blogiexposta. No olihan se söpö, mutta en todellakaan käytä toiste sitä. Puolessa välissä ratsastusta huomasin rouvan heittäneen kielensä kuolainten päälle, ensin pelailtuaan suullaan edelliset tuskalliset minuutit. Aivot raksutti 1+1 ja otin karvapehmusteen pois. Voila, kaikki oli taas hyvin. Näköjään tuo omituinen otus ei tykkää pehmusteista?
Viikon teemana on ollut takaosa. Aloitan käynnissä tekemällä parin askeleen välein toooodella hidasta käyntiä ihan askel kerrallaan astuen. Tästä etenen takaosakäännöksiin ja sen omaisiin tehtäviin ja syviin kulmiin. Ravissa treenataan sisäpohkeen ympäri taipumista, etenkin kulmissa ja niihin tehtävillä volteilla. Laukassa neliöuraa tehden aina joka toisessa (seinään päin) kulmassa teen todella jyrkän piruettiaskelmaisen käännöksen. Kulmien välissä rennommin eteen.
Itselläni oli tällä kertaa hieman flunssainen olo, ja Arbaleesian ravi oli pompottavempaa kuin yleensä, joten päätin työstää laukkaa. Arbaleesian takaosa jää helposti hitaaksi kootessa laukkaa todella lyhyeksi, ja se tuossa neliöuratehtävässä helposti haluaa tiukassa kulmassa hakea tasapainoa asettumalla ulos. Takaosan annan vielä olla välillä hidas, mutta olen etenkin yrittänyt kiinnittää huomiota siihen ettei se asettuisi ulos. Usein korjaan tämän menemällä hetki ennen kulmaa avoa, ja jatkan avoa tiukan kulman läpi.
Tässä Arbaleesia esittää uusinta oppimaansa asiaa: melkein uskottavaa passagea aka ei-ihan-niin-kolmitahtista koottua laukkaa.
Seuraavaksi Arbaleesia näyttää mallia kuinka naamioidutaan oriksi.
Lopuksi treenasin vielä hetken ravia neliöllä. Kulma kooten, kootusta ravista about kolmeksi askeleeksi keskiraviin, josta siirtyminen harjoitusravin kautta taas koottuun raviin ja uuteen kulmaan. Parin toiston jälkeen Arbaleesia älysi homman idean, ja lähti pari kertaa ihan innoissaan vauhdilla eteenpäin kulman jälkeen. Vielä kun saataisiin lisäyksiin hieman kokoamista mukaan, ettei etuosa venähtäisi niin pitkäksi. Itse kiinnitin huomiota siihen, että siirtäisin lisäykseen lähtiessä käsiä hieman eteenpäin, antaen sitä kautta hevoselle tilaa ravata. Ennen olen minimaalisesti keventänyt istuntaa, mutta nyt kun haetaan tahtia lisäyksiin istunnan avulla niin se ei toimi. 
Tuo "pieni onnettomuus" oli muuten siis se, että olin siirtämässä Arbaleesiaa karsinaan solariumista ja yritin pysäyttää hevosen laittamalla käteni sen eteen. Arbaleesia sitten heinät nähdessään kuitenkin ryntäsi melko kirjaimellisesti käteni läpi, niin että käteni jäi oven ja hevosen väliin ja taittui taaksepäin. Hetken jälkeen ymmärsin kuinka järkyttävän paljon siihen käteen oikeasti sattui. Meinasin aluksi oksentaa pelkästä kivusta ja jouduin siirtymään lattialle makaamaan kaksi kertaa jotten pyörtyisi. Korvissakin soi monen minuutin ajan kivun takia. Äiti kovasti yritti saada minua lähtemään lääkäriin, mutta vakuuttelin siinä että kaikki on ihan hyvin :'D

Seuraavana päivänä menin kuitenkin lääkäriin ja onneksi ei ollut murtumaa. Ranteen nivelsiteet ovat todennäköisemmin revähtäneet, ja lääkäri sanoi paranemiseen voivan mennä viikkoja. Saa nähdä missä vaiheessa olen tarpeeksi tyhmä ratsastukseen..
Lähdettiin tosiaan päivän päätteksi vielä Wiknerille joulujuhlaan, jossa samalla siis palkittiin seuramestarit. Nyt sain edellisvuosien mitalien sekä viime vuoden kullan seuraksi hopeamitalin.

6 kommenttia:

  1. Heippa! Yritin etsiskellä sun sähköpostia, en löytänyt. Nakkaisitko siis minulle päin säpöä, kaskinenblogi@gmail.com? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, pistin sulle äskön säpöä :)

      Poista
  2. Vitsi kun Arbaleesia näyttää niin ryhdikkäältä kanget päässä! :)

    Tuli muuten mieleen sellainen kysymys, että millä nimellä te kutsutte sitä ihan in real life? Arbaleesia on jotenkin niin kovin pitkän oloinen ainakin mun suuhun. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arbaleesia tietää että kanget päässä joutuu tositoimiin :'D

      Me kutsutaan sitä ihan Arbaleesiaksi, joskus Lispetiksi mutta ei sekään kyllä yhtään sen lyhyempi ole. Tallityöntekijät on nimennyt sen mm Lissuksi, Arpsukaksi ja Arpakuutioksi. Tallilla koukuissa lukee Lissu kun se oli sen kutsumanimistä ainoa tarpeeksi lyhyt :D Omaan korvaan Arbaleesia on kuitenki se ainoa oikea.

      Tiedän muuten hyvin tarkkaan tuon pitkän nimen kirouksen. Aina ala-asteella kun joissain reagointileikeissä piti nopeasti huutaa oma nimi voittaakseen/saadakseen vuoron niin mä en ikinä oikein menestynyt niissä kun siinä ajassa missä mä huudan Alexandra on taustalta kuulunut kuusi muuta nimeä :Ddd

      Poista
  3. Anonyymi22/12/15

    Voi Alexandra, olet kait juuri toipumassa edellisestä "haverista" kun jälleen olet Arbaleesian kanssa telonnut itseäsi. Koeta nyt pitää itsesi ehjänä! Parempaa tuuria jatkossa. Terveisiä Haminasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep tälläistä tää on hevosten kanssa :D

      Poista