18. marraskuuta 2015

Kohti uusia seikkailuja

Ajattelin nyt pikaisesti päivittää kuulumisia ennen varsinaista normaalia postausrytmiä. Viikonlopun fuksiristeilystä ja nollaunista toipuneena nousin tänään pitkästä aikaa Arbaleesian selkään.

Arbaleesia on ollut viime aikoina yksinkertaisesti vaan niin super. On se jännää miten kaikki voi muuttua parissa hassussa viikossa. Fanny kävi hieromassa A:n viime viikolla ja hänkin totesi ettei heppa ole koskaan näyttänyt ja tuntunut näin hyvältä. Ja se kertoo jotain, sillä Fanny on hieronnut Arbaleesiaa varmaan 10 vuotta.
Ratsastukset on vaan yhtä hymyä. Nyt jo pari viikkoa Arbaleesia on kantanut itsensä oikeasti niin, että ohjastuntuma on ihan pari grammaa ja ohjasotteella voi myödätä ilman että Arbaleesia valahtaa etupainoiseksi. Askelten välissä ohja on jopa löysänä. Voitte kuvitella että taputuksia satelee joka toinen minuutti ja ääneni on jatkuva kuoro hyvää. Tää on vaan niin mahtava edistysaskel sillä Arbaleesia ei ole koskaan kantanut itseään rehellisesti. Olen aina kannatellut sen päätä, joskus enemmän joskus vähemmän, mutta nyt Arbaleesia oikeasti kantaa itsensä ihan omilla lihaksillaan.

Sen lisäksi, taino oikeastaan varmaan sen takia Arbaleesia on selkeästi alkanut koota itseään vaivattomammin. Ennen sain jarruttaa aika paljon ohjalla, joka ei todellakaan ole ideaalista. Nyt kootut askellajit onnistuu ratsastamalla heppa hyvin ulko-ohjan ja sisäpohkeen väliin ja ihan vaan istunnalla. Tänäänkin onnistuttiin koottu ravi-keskiravi-koottu ravi siirtymisissä ilman mitään ongelmia.
Ja koska Arbaleesian mahtavuudella ei ole rajaa, on ne vaikeatkin asiat ja temput alkaneet tuntua helpoilta. Ylipäätään se, että ollaan siinä vaiheessa että niitä temppuja voi alkaa treenaamaan on mahtavaa. Esimerkiksi sulut; Arbaleesia menee ne hyvällä tasapainolla, lapa pysyy hallinnassa ja taivutus on selkeästi menosuuntaan. Kroppa välillä jää vähän jälkeen, mutta tärkeintä on että etuosa on kunnossa ja johtaa liikettä. Kuukausi sitten tasapainoiset ja helponoloiset ravisulut oli vaan kaukainen unelma. Tänään myös vähän temppuiltiin ja mentiin vastalaukkavoltteja. Arbaleesian tasapaino on kyllä uskomaton, rouva menee 8m vastalaukkavoltin ilman mitään ongelmia!
Tää oli nyt tällänen pikainen hehkutuspostaus. On se vaan niin upeaa, että 17-vuotiaanakin Arbaleesia voi olla elämänsä kunnossa ja oppia hetkessä uusia asioita. Tällä hetkellä tuntuu siltä että pystytään ihan mihin vaan. Yritän saada videomatskua ja kuvia tässä viikon aikana, olisi nimittäin kiva vähän verrata menoa vaikkapa alkukesän treeneihin.

Ehkä tää fiilis on tullut jäädäkseen, saa nähdä, me ainakin nautitaan tästä täysillä niin kauan kuin sitä kestää.

4 kommenttia:

  1. Voi miten ihanaa kuulla, että menee hyvin! :) Testikuski-vertailija tulee sitten katsomaan eroa. ;)

    VastaaPoista
  2. Anonyymi24/11/15

    Hienoa Alexandra ja Arbaleesia! Terkkuja Haminasta.

    VastaaPoista