Koskaan ei ole liian myöhä olla nuori

Mitä mun elämässä on viime aikoina tapahtunut? Noh, olen päässyt tutustumaan yliopistoelämän salaisuuksiin, hurahtanut ihan täysillä Star Warsiin ja viettänyt Arbaleesian kanssa vähän rennompaa aikaa. Käväsin myös 5min varoitusajalla torstaina HIHS:ssä, mukaan tarttui mm. Arbaleesialle eräs ostos jota olen himoinnut kuukausia.

Meillä on nyt siis vielä puolisentoista kuukautta kisataukoa ennen kauden päätöskisoja. Puolustava yksityisten seuramestari täällä heippahei. Ei paineita.

Arbaleesialle kuuluu hyvää. Se selkeästi nauttii taas työnteosta ja on ollut vähän villinäkin valmennuksissa. On tullut valmentajan kanssa hymyiltyä ja naureskeltua. Pohkeenväistöä pyydättessä Arbaleesia onkin tarjottu ihan innoissaan laukkaa ja laukkaan lähdetään ainakin hyvin ylämäkeen. Hyvä että tuo 17v tamma on löytänyt taas nuoruutensa ilot.

Kuten alussa mainitsin, me ollaan unohdettu tavoitteelliset treenit nyt hetkeksi. Ollaan maastoiltu, menty ilman satulaa, menty puomeja, ohjasajettu ja irtojuoksutettu. Valmennukset on ainoat missä ollaan tehty vähän temppuja. Uusimpana lempitehtävänä pohkeenväistöä 1/4 linjalle, josta avoa pätkä suoraan, josta siirtyminen sulkutaivutukseen keskihalkaisijalle. Kiva tehtävä, jossa pitää olla tarkkana oman painonsa/istunnansa kanssa, ja hevonen joutuu keskittymään koko ajan ratsastajan seuraaviin apuihin. Arbaleesia on vielä luonnostaan aina osannut väistöt hyvin, niin ei ihme että tästä muodostui meiän uus lemppari.

Niinä harvoina päivinä kun olen vetänyt koulukamppeet niskaan, ollaan keskitytty ihan perusjuttuihin. Eränääkin päivänä mentiin 60min pelkkiä siirtymisiä. Kisakaudella on välillä päästetty hevonen vähän helpommalla joillain saroilla, eikä ehkä oltu ihan niin pikkutarkkoja, vaan mietitty enemmän kokonaisuuksia. Nyt hiotaan vanhoja taitoja täydellisyyteen ja opitaan uusia. Nyt keskitytään siihen, että ensi kisakaudella ollaan taas askel parempia kuin edellisenä.

Tälläistä me ollaan puuhailtu. Perusjuttuja, vähän lomailua ja yksinkertaisesti toisen seurasta nauttimista. Musta tuntuu että Arbaleesia tosin vaikuttaa nauttivan enemmän jättimäisen heinäkasansa seurasta kuin minun.