Lauantaina menin ekaa kertaa Arbaleesialla kunnolla. Psylliumkuuri on tehonnut, ja rouva on taas oma ihana itsensä. Ja ottaen huomioon kuinka kevyellä se on ollut, oli ratsastuskerta oikein miellyttävä, varsinkin pidin sen vikoista laukoista. Arbaleesia oli kevyt edestä ja ravin tahti oli hyvä ja liike letkeää. Ravilisäyksiin se lähtee todella kivasti, mutta hiipuu jo parin askeleen päästä kun voimaa ei vielä ole. Laukassa se oikeasti lähtee eteenpäin pyydättäessä, eikä vedä itseään kahden kilometrin mittaiseksi. Edistystä!
(Videosta piti pöljästi vähän leikellä kohtia pois, kun biisi loppu kesken :D)
Sunnuntaina Arbaleesia pääsi kraniohoitoon. Suurempia jumeja ei onneksi ollut. Ne vakiopaikat oli vähän kireinä.Maanantaina rouva pääsi vapaapäivän kunniaksi eroon karvoistaan. Sen karvahan oli oikeasti ihan hurja. Hiekansyönti oli tehnyt siitä tosi kiillottoman ja Arbaleesia muistutti lähinnä Alaskassa asuvaa shettistä. Illalla se pääsi ihan hovikäsittelyyn kun Nipsun hevosenhoitaja klippasi sen. Arbaleesia uskoo nyt varmasti olevansa GP-heppa kun GP-heppojen hoitaja on koskenut siihen ;)
Tiistaina rouvalla oli virtaa sitten koko kesän edestä. Yhdistelmä vapaapäivä+klippaus oli selkeästi virkistänyt Arbaleesiaa. Onhan se kivempaa liikkua ilman kymmenen kilon karvapehkoa ympärillään. Meno oli melko hallitsematonta välillä, mutta mielummin niin kuin nuutunutta.
Keskiviikkona mulla oli valmennus. Otin jopa alkuverkaksi yhden kilometrin juoksun junaan pienten väärinkäsitysten takia. Itse valmennus oli todella kiva. Arbaleesian muoto oli todella hyvä ja ravissa kiva tahti. Kerran se onnistui saamaan kielen kuolainten väliin? mutta pienen korjauksen jälkeen meno oli taas oikein mukavaa. Arbaleesia toimii nyt todella kivasti pienillä avuilla, keskiaskellajeihin se lähtee pelkästään polvia avaamalla, ja takaisinkin tullaan muutamassa metrissä. Itse mun täytyy vaan muistaa oikeasti pyytää asioita siltä, eikä vain olettaa. Hyvänä esimerkkinä, meidän suoruusharjoituksista on päähäni jäänyt vähän liian lineaarinen mielikuva kulmiin ratsastuksesta, täytyyhän sitä myös muistaa taivuttaa... ;)
Torstaina oli vuorossa keventelypäivä. Perjantaina Sanna ratsasti. Arbaleesia esitti loppuun sellaisen keskiravin että huhhuijaa! Takapää työnsi koko halkaisijan samalla tavalla, mitä minulla se on tehnyt viime aikoina ekat kaksi askelta ja etujalat oikeasti potki eteenpäin! Kavion pohjakin oikein näkyi. Sanna omien sanojensa mukaan ei meinannut pysyä kyydissä kun poweria oli niin paljon ;D Musta tuntuu että Arbaleesia taisi vähän itsekin hämmästyä mihin se pystyykään, sillä oli pasmat ihan sekaisin loppuraveissa.
Koska tässä postauksessa ei jo valmiiksi ole liikaa asiaa, ajattelin työntää tähän vielä rakennekuvia. Otettiin eilen Arbaleesiasta taas jokavuotinen rakennekuva. Eli tässä nyt 2013-2014-2015. Tämän vuoden kuvassa jäi Arbaleesian steppailun vuoksi takajalat vähän taakse, mutta tähän hätään se on ihan hyvä vertailukuva. Kyllähän sitä huomaa, että etenkin selkään on tullut lihaksia lisää. Pieni kesämasukin löytyy, mutta se ei ole vertailukelpoinen koska muut kuvat ovat joulukuulta jolloin se on aina ehtinyt kadota :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti