Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, ei Arbaleesia ole ihan kunnossa. Se ei ole ollut oma itsensä vähään aikaan, ja nyt sitä selkeästi vaivaa jokin. Hanskatesti paljasti jonkin verran hiekkaa, joten ykkösepäily on hiekkaa mahassa (ei olisi ensimmäinen, eikä toinenkaan kerta..)
Menin Arbaleesialla heti kotiin tultuani, ja se oli jotenkin niin reppana. Päätettiin sitten, että kunnes selviää hieman enemmän mikä Arbaleesiaa vaivaa, niin mennään pääajatuksena 'kunhan se liikkuu hyvällä mielellä'. Joten lauantaina vuorossa oli puomeja puoliksi estekamoilla, ja selkeästi esteet mielessä. Menokin oli sitten ajoittain sen mukaista :D
En mennyt askeltakaan harjoitusravia, vaan koko ajan ajatuksena että heppa saa liikkua niin isolla askeleella kuin mahdollista ilman mitään rajoitteita. Tarkoituksena oli siis saada hyvän mielen lisäksi askeleeseen hieman elastisuutta ja takapolviin liikettä. Puomithan ovat myös erinomainen tapa saada liikkeeseen ilmaa ja jalkoihin tarkkuutta.
Arbaleesia otti välillä turhankin tosissaan puomien ylitykset. Välillä mentiin kieli poskella keskittyen, välillä niin tyylillä että kamera koki tehtäväkseen itsesensuurin ja välillä nostettiin pää ylös meiningillä NYT PRKL MENNÄÄN. Noh, tätähän minä halusin; iloista asennetta.
Tein puomien välillä aina laukassa erilaisia tehtäviä. Välillä vastalaukassa keskilaukkaa, välillä koottiin niin pieneen laukkaan kuin mahdollista, välillä voltteja ja vastataivutuksia. Ideana mennä mahdollisimman monipuolisesti kaikkea. Ja ennen kaikkea kaula sä'ästä lähtien ylhäällä ja liike ylämäkeen. Arbaleesian laukka olikin todella mukavaa, se pyöri ja toimi ihan istunnan voimalla. Kaikista parhaimpia oli ne hetket kun Arbaleesia ei millään olisi halunnut siirtyä kootusta laukasta raviin, vaan jäi pomppimaan melkein piruettilaukkaa.
On se hieno ♥ Nyt vain toivotaan, että psyllium auttaisi ja päästäisin takaisin normitreenien pariin. Vaikka ei tääkään hassumpaa ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti