UUSI VALMENNUS JA PALJON-PALJON ASIAA VIIME VIIKOSTA

Pidempi blogitauko on johtunut nyt siitä, että Arbaleesia oli niin kamala koko viime viikon, etten nähnyt järkeä kirjoittaa tänne mitään ennen kuin syyt saatiin selvitettyä. No ne on nyt selvitetty, ja taas yksi supervalmennus takana voin tulla tänne iloisin mielen kertomaan hyvin pitkästi viime viikon tapahtumista.

Ehdin jo kirjoittamaan yksi päivä niin negatiivisen postauksen, että olen iloinen päätöksestäni olla julkaisematta sitä. Aloitetaanko nyt sillä, että Arbaleesia oli ollut ihan järkyttävä viime aikoina. Siis niin järkyttävä että mä en yksinkertasesti osannut ratsastaa sitä. Viime viikkoinen valmennus oli yhtä tappelua ja mä en saanut tehtyä edes takaosakäännöstä. Koskaan ei ole jäänyt noin huonoa fiilistä valmennuksesta.

Tosiaan syyt saatiin selvitetettyä kranion myötä. Arbaleesia oli aika lailla kokonaan jumissa. En tiedä minkä takia, mutta ei ihme ettei se ole halunnut liikkua kuolaintuntumalla. Arbaleesia on siitä vaikea, ettei se kerro olevansa jumissa ennen kuin on aivan liian myöhäistä. Samalla tsekattiin varmuuden vuoksi satulan sopivuus, jossa oli vähän vähemmän painetta keskellä, mutta ei mitään suoranaista epäsopivuutta. Päädyttiin nyt kuitenkin testaamaan yhtä lättänää karvaa sinne alle ihan varmuuden vuoksi pariksi kerraksi. KranioSanna sitten samaan syssyyn halusi nähdä Arbaleesian liikkeessä ja päädyttiin hänen valmennukseen tänä aamuna.

Ja olen iloinen että päädyttiin. Miten voikaan olla niin suuri ero hevosessa! Alla havainnollistava kuvasarja viimeisestä kolmesta ratsastuskerrasta (ja niiden keskivertokuvista).

Ensimmäisenä kuva joka on yksi hyvä kuva ennen kraniota. Pitkänä etupainoisena kaikki avut ignooraava jännittyneenä junana kulkeva hevonen ja erittäin turhaantunut ratsastaja.

Toinen kuva on eiliseltä. Eka ratsastus kranion jälkeen. Hevosessa näkyy selkeä rentous, mutta edelleen etupainoisuus.

Ja sitten tänään. Rennosti, tasapainoisena liikkuva tyytyväinen hevonen joka odottaa ratsastajaansa.

Koska olen hieman kiireessä lähdössä Helsinkiin, niin selitän nyt pintapuolisesti (tää postaus on muutenkin jo ihan paisunut) mitä tehtiin. Työskenneltiin lähes koko tunti keskiympyrällä, keskittyen ihan niihin perusjuttuihin. Tahti, ratsastajan asento ja avut ja kokoamiset. Uutta infoa tuli niin paljon etten välttämättä edes muista kaikkea. Mutta ne pääpointit oli seuraavat:

• Arbaleesian pitää odottaa mua, minä määrään tahdin.
• Eli käytännössä ravin tahti alas, nyt se ei istu ollenkaan takaosan päälle, vaan juoksee pitkässä muodossa pitkällä etuosalla
• Kyynärpää alas (tällöin myös käsi laskee) ja hartiat kyynärpäiden taakse (eli avoin rintakehä mutta paremmin selitettynä)
• Vaikka Arbaleesia on täysin kiinni oikeasta ohjasta ja tyhjä vasemmasta, tulee sitä vasenta silti ja varsinkin siksi käyttää.
• Mun pitää painaa se perse penkkiin ja oikeasti istua takaosan päällä, ei sään, jolloin etuosa ei pääse nousemaan.
• Laukassa tuuppaan istumaan turhan kevyesti sillä Arbaleesian on tällöin helpompi laukata pyöreästi. Naaa. Perse penkkiin ja taas kerran minä määrään tahdin ja pohkeella ylläpidän laukkaa. Tällöin Arbaleesia laukkaa paremmin läpi kehon, minä pystyn vaikuttamaan siihen enemmän ja tätä myötä se myös pystyy kokoamaan.
• Varsinkin näin alussa, kun Arbaleesia ei jaksa koota itseään ja yrittää päästä helpomalla, saa sieltä edestä välillä ottaa vähän napakammin jos muut avut eivät ole menneet läpi (ei repiä ei nykiä, vaan yksi napakampi pidäte), aina ei tarttee olla Neiti Täysin Eleetön.
• Pohkeen täytyy olla mukana kokoamisissa! Ja hevosta täytyy yllättää antamalla pohjetta hieman nopeammin kuin mitä yleensä annan. Ugh lisää työtä minulle.
• Muoto saa olla avoin, koska voimaa koota ei vielä ole, ryhdikkyys ja etuosan keveys on tärkeintä. Turpa laskee luotilinjalle kun voimaa tulee lisää. 
• Koottujen askeleiden määrä nousee siitä kolmesta mitä se nyt on, kunhan sitä voimaa tulee. Samoin liikettä voi alkaa pyytää enemmän kun sitä voimaa tulee.
• Ja voimaa tulee, kun maltan noudattaa tunnilla saatuja ohjeita.

Lisäksi käytiin todella paljon läpi omaa istuntaani, Arbaleesian takajalkojen tekniikkaa, sekä paljon muuta. Oon todella positiivisesti yllättynyt tästä valmennuksesta! Mutta siinä nyt pääpuolin valmennuksen tärkeimmät asiat, tulen kirjoittamaan laajemmin kaikesta mitä tällä hetkellä nyt on menossa, kunhan löydän aikaa ja saan pääni kasattua. Sen verran uutta tietoa tuli tänään, että pitää hetki sisäistää.

Niin ja lisäinfona: Arbaleesiaa alkaa myös yksi tallimme hieman osaavempi ratsastaja läpiratsastamaan viikottain. Ja kraniosta tulee myös säännöllinen juttu meille. Meillä on ollut Arbaleesia 10 vuotta, mutta se ei koskaanikinä ole ollut voimakas, varsinkaan takaosastaan. Nyt muutetaan se asia.