6. huhtikuuta 2015

KUNNON TYÖSKENTELYÄ

Perjantaina oli tosiaan pitkästä aikaa valmennus. Olin ihan totaalisen kuollut sen jälkeen. Kyllä sitä vaan valmennuksessa työskentelee ihan eri tavalla kuin itsenäisesti, vaikka kuinka yrittäisi aina ratsastaa yhtä panostaen.

Aloitettiin valmennus ravissa pohkeenväistöjä mennen. Ensin loivia ja lopulta koko halkaisija pohkeenväistöä. Siinä ei kyllä onnistuttu kertaakaan :D Arbaleesia meni liikaa eteen, eikä tarpeeksi sivulle. Helpotettiin sitä sitten sen verran, että mentiin lävistäjää neljänneslinja pohkeenväistöä, suoristus keskellä, ja taas neljänneslinja pohkeenväistöä. Tällä tavoin saatiin pari kertaa tosi hyviä ristiaskelia.
Mä jotenkin arvasin jo ennen koko valmennusta että mäkin joutuisin tuon kauhukahvan oppien alle. Eli alaturpis kauhukahvaksi ja ohjat sen ali. Mun kädet vaan jotenkin tuuppaa vääntyilemään ja liikkumaan, jonka kyllä tiedän johtuvan siitä etten saa hartia-kyynärpää linjaa rennoksi jolloin yritän joustaa ranteesta. Tällä tavoin saatiin mun kädet oikeille paikoilleen ja rauhoittumaan tasaiseksi ohjastuntumaksi. Arbaleesia oli aluksi todella hämmentynyt, eikä oikein ymmärtänyt mitä puuhasin siellä selässä. Lopulta saatiin se kulkemaan nätisti ja mun kädet paikoilleen ja treenattiin vähän siirtymisiä. Tässä esille tuli istunta-apujen ignooraaminen, eli alaspäin siirtyessä jouduin käyttämään ihan liikaa kättä.
Välikäyntien jälkeen otettiin laukassa avoja. Eli pitkän sivun alkuun voltti, jonka jälkeen avoa. Ja jestas kuinka hankala Arbaleesia osasi olla volteilla! Se ei millään jaksanut koota itseään, eikä näin ollen myöskään pysyä tasapainossa voltilla. Oma hieman irtonainen sisäalapohkeeni ei auttanut asiaa. Arbaleesian laukka kärsiikin aina ensimmäisenä jos tulee pidempää taukoa..
Arbaleesia olikin lopulta todella painava edestä, kun se ei yksinkertaisesti jaksanut. Kerran saatiin kuitenkin ihan mahtava laukkaavo! Huomaa kyllä, että Arbaleesian kunto on tällä hetkellä surkea. Valmennuksen vikat 10min oli oikeasti mun osalta tuskaa ja varmaan Arbaleesiankin. Nyt Arbaleesia on ollut viime kolme päivää ihan kuollut ja viettääkin pientä minilomaa.

Koko valmennus oli vähän hakemista, sekä minun että Arbaleesian osalta, mutta lopulta jäi kyllä hyvä fiilis. Tää on nyt vähän tälläinen lähtöruutuun palaaminen, mutta sellaista se saikkuilu on. Pitää vain saada se rutiini takaisin ja näyttää Arbaleesialla miten sitä nyt liikuttiinkaan oikeinpäin ja etuosa kevyeänä (mutta peräänannossa! Arbaleesian turpa nousee ihan liikaa nykyään varsinkin väistöliikkeissä). Tuntuu siltä että meillä on tällä hetkellä kaksi moodia, turpa taivaissa tai polvissa.
Yleisesti Arbaleesialla oli ongelmana kiireisyys. Se kuuntelee tällä hetkellä pidättävää istunta-apua todella huonosti. Valmennuksen puolivälissä se kuitenkin rauhottui ja malttoi odottaa. Varsinkin ihan lopussa se alkoi tarjoamaan isompaa rauhallista ravia.
Tiedostin kyllä, että ongelmia on, mutta en todellakaan älynnyt että näin paljon! Ihan ensiksi pitää alkaa taas keskittymään käsiini (kyynerpäät kiinni vartaloon niin 50% ongelmista on hoidettu), Arbaleesian tulee kunnioittaa pidättäviä apuja paremmin, ja Arbaleesian kuntoa täytyy kohottaa todella paljon.

Nyt aion panostaa erityisen paljon laukkaan tulevina ratsastuskertoina. Arbaleesia on aina ollut umpisurkea kokoamaan laukkaansa, mutta Ertsin loppuaikoina ruvettiin siinäkin onnistumaan. Eli kyllä se siihen pystyy. Ei helppoa, mutta ajan kanssa lähes kaikki onnistuu.

2 kommenttia:

  1. Wäää mäkin haluan valmennukseen! :((

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh on se kivaa olla kidutettavana :DD

      Poista