Lauantaina kuitenkin äiti tuli kärsivällisesti kuvaamaan pieneen lumisateeseen kun testasin tuota muovista kolmipalaa. Arbaleesia olikin alusta asti huomattavasti parempi kuin metallisella kuolaimella. Sen suu pysyi kiinni ja se oli paljon tasaisempi edestä.
Menin ihan kevyesti, aluksi käynnissä takaosakäännöksiä, jotka onnistuu koko ajan paljon paremmin. Ravissa testailin lähinnä kuolainta, miten Arbaleesia reagoi mihinkin.
Menin myös vähän ravivoltteja ja keskiraveja ensi sunnuntain seuramestaruuksia miettien. Tosiaan hui, viiden päivän päästä pitäisi esittää kisakauden paras suoritus. Arbaleesia vähän painoi kädelle, jonka uskon johtuneen ihan väsymyksestä. Nyt se on onneksi ehtinyt keräillä energiaa sunnuntain klippauksen ja maanantain hierontapäivän johdosta.
Laukkaa en mennyt paljon, parit pääty-ympyrät ja laukka-käynti siirtymiset (jotka onnistui tosi hyvin!). Kuolaimen vaihdolla voi kyllä olla niin suuri ero, varsinkin hevosen kanssa joka ei ole suustaan mikään valioyksilö. Hyvillä fiiliksillä siis jatketaan nyt treenejä.
Pakko muuten loppuun hehkuttaa, Arbaleesia esitti tänään varmaan elämänsä hienoimpia takaosakäännöksiä ja laukankokoamisia. Pystyin tekemään kaikki liikkeet missä yleensä mun käsi kramppaa Arbaleesian päänkannattalusta todella kevyellä kuolaintuntumalla. Arbaleesia virkistyy aina klippauksen jälkeen, mutta nyt se veti energiaa menetetystä karvaturkista poikkeuksellisen paljon. Toisaalta, sillä oli myös karva päässyt poikkeuksellisen pitkäksi. Sillä oli ihan uudenlaista energiaa ja kaikki tuntui vaan niin vaivattomalta. Toivottavasti tällä menolla jatketaan sunnuntaina.
Liityin blogiisi lukijaksi! Ulkoasu on todella kaunis, kuvat hyvin onnistuneita sekä kirjoitat mielenkiintoisesti :)
VastaaPoistaLisäksi sokerina pohjalla on, että myös oma hevoseni on torilainen. :)
http://aaveennet.blogspot.com
Ooi kiitoksia! ja vitsit pitää heti käydä kurkkaamassa, harvoin tulee toisia torilaisia vastaan :P
Poista