18. joulukuuta 2014

KEHITYS 2013-NYKYHETKI

Mä tässä yksi päivä kuvia selaillessani huomasin, että herranjestas kuinka paljon meidän meno on muuttunut. Oon tehny kerran aikasemmin kehityspostauksen, mutta se oli paljon pidemmältä ajalta ja vain vuoteen 2012. Joten nyt on aika uudelle, ja hieman tarkemmalle. Eli saikun jälkeiseltä ajalta.

Niille uusille lukijoille jotka ei tiedä, niin Arbaleesia oli saikulla tosi pitkään. Muistaakseni se ensin alkoi siitä, kun se tarhassa sai irronneen sähkölangan kintereen niveleen saakka. Haava ei millään syvyydensä takia parantunut, ja pitkäjaksoinen saikku sai henkeen ja vereen kisahevos-Arbaleesian tosi apaattiseksi. Tämä sitten johti mahahaavaan (epäiltyyn, ei ikinä tutkittu mutta lääkittiin).

Tosta sitten lähti kierre johon kuului vuosien väärän kengityksen korjaaminen, lihasongelmia, nivelrikon toteaminen ja lukuisa määrä klinikkakäyntejä. Joka kerta kun päästiin aloittamaan ratsastus tulikin jotain uutta.

Annan kuvien puhua puolestaan, eipä tähän paljon selittelyä tarvita.

Huom. kuvat on keskivertokuvia ravista, ei niitä sen kerran parhaimpia, eikä huonompia. Ja mahdollisimman samasta kohdasta liikettä. Tää antaa realistisen kuvan miltä meidän meno on silloin näyttänyt. 

Talvi 2013
Kevät 2013
Tässä ehti olemaan se nivelrikon toteaminen. Joten lopputalvi-alkukevät kului kävelyn merkeissä. Toukokuussa ratsastuksen aloittaminen.
Kesäkuu-syyskuu 2013
Lokakuu-joulukuu 2013
Talvi 2014
Kevät 2014
En edes muista miksi, mutta maaliskuu saikulla.
Kesäkuu-heinäkuu 2014
Elokuu-lokakuu 2014
Aloitettiin taas valmennuksissa käyminen neljän vuoden jälkeen.
Nykyhetki
Se mitä itse näen, on liikeen suunnan muuttuminen enemmän ylöspäin. Niskan nouseminen ja muodon pyöristyminen. Arbaleesia kannattelee itsensä paremmin, eikä enään roiku kuolaimessa pystyssä pysyäkseen. Sitä kautta etupainoisuuden katoaminen. Samalla laajempaa liikettä ei saada enään vauhdin (ks. kevät 2014), vaan kokoamisen kautta.

Eniten kuitenkin on muuttunu mun asenne. Tiedättekö tuolloin ekan kuvan aikoihin 2013 musta tuntu, että meiän meno oli niin hyvää. Noh kun ei tiedosta paremmasta niin miten sitä voi toivoa? Mä kuitenkin muistan kuinka mulla ei oikeasti ollut paljoakaan kontrollia siihen miten Arbaleesia menee. Rehellisesti sanottuna mä oon ollu perunasäkki tuolla selässä tähän syksyyn asti (kuitenkin sentään hyvin kehonsa kontrolloiva perunasäkki). Mä olen ollut lähinnä matkustaja. Pohjeavut, ai mitkä? Joustava ja kevyt käsi, niin mikä? Hullua, että tämän parin vuoden aikana kaikki kehitys on tapahtunut suurimmaksi osaksi nyt syksyn aikana.

Rakenne&lihaksisto
Maaliskuu 2013
Joulukuu 2013
Joulukuu 2014

2 kommenttia: