25. marraskuuta 2014

PATIENT LOVE

Torstaina oli pitkästä aikaa kouluvalmennus. Tunti aloitettiin, tai no yritettiin aloittaa takaosakäännöksiä tehden. Siis siitä ei vaan tullut mitään, Arbaleesia ei siirtänyt painoa takaosalle ja ikään kuin teki oikein pieniä täyskaartoja. Kainu sitten monen epäonnistuneen yrityksen hyppäs selkään kokeilemaan mikä mättää.
Kun itse sitten hetken päästä olin taas selässä jatkettiin samaa neliöuraa. Arbaleesia niin mielellään puree käännöksessä kiinni kuolaimeen, ja kun sisäohjalla yrittää hellittää hajoaa koko paketti kasaan. Lopulta saatiin hyviä käännöksiä ja jatkettiin työskentelyä laukassa. Arbaleesian laukkaahan on tosi vaikea säädellä, eteenpäin se kyllä menee, mutta pienikin kokoaminen on hirveän työn ja tuskan takana.
Mentiin aina sivujen keskellä kootumpaa laukkaa josta siirtyminen selkeästi reippaampaan laukkaan. Alussa eroa ei ollut juuri ollenkaan, tai jos jotain eroa oli niin se oli raviin tippuminen. Parin yrityksen päästä Arbaleesia kuitenkin rupes vähän älymään, ja saatiin pari kertaa ihan kivaa korkeutta siihen laukkaan. Ei sen koottu laukka ole koottua edelleenkään nähnyt, mutta oli siinä nyt eroa sen normaaliin laukkaan. Pikku hiljaa se siitä.
Lopussa laitettiin ohjat ristiin, eli ulko-ohja olikin sisäkädessä ja päinvastoin. Tolloin täytyy oikeasti miettiä mitä tekee, ei voi vain ulkomuistista nykiä jommasta kummasta ohjasta. Aloitettiin ihan ympyrällä tehden siirtymisiä käyntiin ja takaisin raviin. Arbaleesia kuunteli tosi hyvin istuntaa, eikä painanut kädelle siirtymisissä kuten normaalisti. Samoin sen suu pysyi ihan kiinni, ei yhtään aukomista tai vastaavaa.
Laukassa Arbaleesia välillä piti päätään tosi hienossa muodossa ilman mitään ohjan tukea. Yleensä se haluaisi vain painaa kädelle ja puksuttaa omaan tahtiin. Jotenkin hassua, kuinka noinkin yksinkertaisella asialla kuin ohjien ristiinlaitolla voi olla niin suuri ero. Kun itse jouduin ajattelemaan niin paljon mitä käsilläni teen, tuli ohjastuntumaan varmasti enemmän tasaisuutta ja sitä myötä Arbaleesia vaikutti niin paljon tyytyväisemmältä.
Ei todellakaan ollut mikään parhaalta tuntuvin valmennus Arbaleesian alun hankaluuden jälkeen. Ei päästy kamalasti tekemään mitään kun Arbaleesia ei tosiaan ollut alussa oikein yhteistyötuulella, mutta se oli huomattavasti parempi kuin silloin sunnuntaina. Nyt olen mennyt pari kertaa valmennuksen jälkeen ja se pikku hiljaa alkaa tuntua joka kerta paremmalta. Kyllä tää tästä..

2 kommenttia:

  1. Liityin vasta nyt lukijaksi, mutta haluan nyt kuitenkin rohkaista: pää pystyyn, kyllä se siitä! Usko itseesi ja heppaan, parempi huominen on kyllä varmasti ihan nurkan takana :) Tsemppiä tosi paljon!

    -Siiri
    siirixo.blogspot.fi

    VastaaPoista