HeB:0 @ KyIF

Eilen oli tosiaan kotikisat Wiknerillä. Luokkana toimi HeB:0, ohjelma jota en ole varmaan koskaan päässyt rikkeittä läpi. Mutta se oli silloin 2010, ja nyt olin kyllä ihan itsevarmoin mielin liikkeessä.

Koko aamun kaatosatoi; ei ihan se kaikista miellyttävin kisasää. Arbaleesia oli mua ennen mennyt yhden radan äidin kanssa, jonka jälkeen sillä oli päälle tunnin tauko ennen mua. Verkassa se tuntui ihan perushyvältä, noin pienessä verkassa tosin oli aika hankalaa päästä ratsastamaan kunnolla.

Radalle mentäessä Arbaleesia jännittyi edestä aika lailla, ja se oli aika vaikea saada niskasta rennoksi ja pehmeäksi. En tiedä mikä siinä on että just Wiknerin tuomarinpöytä on niiiin pelottava, ei ne missään muualla hätkäytä.

Btw en vieläkään ole löytänyt sopivia saappaita, ja nyt ainoa mahdollisuus näyttää olevan mittatilaussaappaat..

Rata alkoi perushyvällä linjalla ja pysähdys tasan. Eka keskiravi oli Arbaleesian käsitys keskiravista, eli olematon. Voltti ok, toka keskiravi samalla tavalla kuin ensimmäinen. Kolmikaarinen hyvä, kuten aina. Ravi-käynti-ravi linjalla käyntiaskeleet vähän hötkyileviä, muuten taas hyvä. Keskikäynti oli taas näitä meidän keskiaskellajeja, eli olematon. Oli sentään puhdasta.

Kuvien laatu on sitten tällä kertaa tätä. Inka vähän innostui S-arvon kanssa. Maneesikuvauksen ilot.

Ekassa laukannostossa Arbaleesia ennakoi kolmella metrillä vaikka mitään en tehnyt. Uhg. Noh yritin kasata ittemme siinä sitten volttia varten, joka onnistui yllättävän hyvin lähtökohdat huomioon ottaen. Keskilaukka taaaaaas olematon, mutta raviin siirtyminen hyvä. Pysähdys-peruutus bueno kuten odotettu. Toka laukannosto pitkän sivun alussa oli se mitä pelkäsin, ollaan nimittäin aina nostettu siinä väärä laukka. Selkeät avut, laukan tarkistus, jes, oikea laukka ja hyvä voltti perään.

Loppulinjalle tultiin jännittyneissä tunnelmissa. Suoraan tuomaria kohti ratsastaminen oli Arbaleesian mielestä ihan liian jännää tällä kertaa.

Rata oli kyllä hyvä, annoin Arbaleesian roikkua vähän liikaa kuolaimella, ja tosiaan tuon etuosan jännittämisen kun olisi saanut pois niin olisi ollut vielä parempi. Nyt kun mietin, niin pysähdykset kun ois saanut paremmin istunnalla niin ois ollu jees, nyt jouduin ottamaan vähän liikaa ohjalla että se edes pysähtyi. Pikkujuttuja pikkujuttuja..

Lähdin siinä sitten ulos hetkeksi kävelemään tuloksia odotellen. Hetken päästä hovikuvaajani Inka haki paperit ja tasasta kuuspuokkia paperi täynnä. Loppukommenteissa mainittiin tosiaan tuo muodon epätasaisuus ja woah, eipä ennen ole meidän rataa lennokkaaksi kuvailtu. Prosentteja tuli lopulta 64,4% ja tällä luokkavoitto. Otan noi prosentit voittona, vaikka ne ovatkin normaalia alemmat, sillä kyseinen tuomari on aina ollut niukka pisteitä antaessa. Alapisteiden seiskojen määrä yllätti kyllä!

Mulla oli kyllä huomattavasti parempi fiilis radasta kuin viime kerralla. Nyt vaan pitää alkaa treenata noita keskiaskellajeja enemmän, tiedän että sellaiset kyllä löytyy, joskin radalla en niitä ikinä saa esille. Sopiva kuolainkin olisi kiva löytää, tuo metalli- saatika muovikolmipala ei vaan toimi, eikä sen puoleen suora metalli eikä muovi, bridongkolmipala, siis ei mikään. Metallikolmipala on tähän mennessä kuitenkin ollut selkeästi paras, joten sillä jatketaan.