A UNIVERSE FROM NOTHING

Lauantaina oli viime hetken treeni kisoihin valmennuksen muodossa. Pirteenä ysiltä aamulla tallilla, ah mikäs sen parempaa ku herätä koko viikonloppu kasilta.

Aloitettiin tunti treenamalla niitä kiemurauria. Ne meni pääosin ihan hyvin, piti muistaa vaan aina mikä on milloinkin sisä- ja ulkopohje, sekä käyttää niitä. Yllätyin vähän kuinka kivalta Arbaleesia tuntui, sillä se ei tosiaan ole ollut mikään huippu edellisinä päivänä.

Kiemuraurien mentyä hyvin treenattiin muistaakseni (kirjotan tätä 4h valmennuksesta enkä enään edes muista mitä tehtiin milloinkin, dementia iskee) ravin sisällä siirtymisiä; pari askelta keskiravia, siirtyminen kootumpaan raviin ja niin edes. Kokoajan lyhennettiin yhden temmon pituutta, lopulta mentiin ihan parin askeleen välein siirtymisiä. Arbaleesian ravi oli pätkittäin ihan mahtavan tuntuista, sen takaosa tuli oikeasti mukaan ja se oikeasti nosti niitä kavioitaan ilmaan.

Mentiin pari kertaa myös keskiravipätkät keventäen, josta johdettiin siihen, että minulla pitäisi olla samanlainen keveys istunnassa myös satulassa istuen keskiravissa. Tää oli se ehkä tärkein oivallus kisoja varten, oon aina yrittäny epätoivoisesti istua keskiravissa syvään satulaan, mutta se ei anna hevoselle vapautta liikkua siinä keskiravissa. Joten nyt mun piti vähän niin kuin leijua siellä satulassa (tää on mun oma tulkinta asiasta :D), pitää pohkeet kiinni mutta muuten ei istunnalla saanut riistää hevoselta sitä mahdollisuutta venyttää askelta. Tällä tavoin Arbaleesialta oikeasti tuli sitä aina kadoksissa ollutta keskiravia!

Tämän jälkeen Arbaleesia rupes ravaamaan jo ihan normaalissa harjoitusravissa todella laadukkaasti. Tehtiin paljon ravi-käynti siirtymisiä, jonka jälkeen treenattiin tuota käyntiohjelmaa. Mun pitää erityisesti muistaa käyttää pohkeita vuorotellen, auttaen Arbaleesiaa sen käynnin tahdin kanssa ja pitäen sen puhtaana sekä aktiivisena. Pysähdykset oli jopa lähes kaikki tasajaloin.

Laukkaohjelmassa ongelmaksi muodostui alussa pehmeä laukka-käynti siirtyminen. Siitä tuli välillä hieman töksähtävä, tai sitten se meni ravin kautta. Lopuksi kun muistin hellittää ohjasta jo siirtymisen aikana ja istua jämäkkänä siellä selässä, tuli siirtymisestä siisti. Pari vikaa siirtymistä oli etenkin tosi hyviä. Arbaleesian on lisäks aina ollut vähän hankala laukata tuolla maneesissa sen pohjan pehmeyden takia.

Tunnin lopuksi menin vielä radan läpi, pääasiat mitä piti muistaa oli volteilla pohkeiden käyttö, siirtymisissä pehmeys, keskiravissa hevoselle tilan antaminen ja laukan aktiivinen ratsastaminen. Ihanaa kyllä kun tunnin päätteksi ei ollut kauttaaltaan hiestä litimärkää hevosta, plus nyt sillä on hieno sydän jota kaikki ratsastuskoulun pikkuset ihailee ohimenneessään ja ihmettelee miten karva voi olla pitempi yhestä kohtaa sydämen muotosesti :'D

Ah on se vaan niiiin huippu hevonen :) Ajattelin tässä lähiaikoina tehdä taas kehityspostauksen meistä. Olen joskus tehnyt vuodesta nakki ja muusi vuoteen 2012, mutta ajattelin nyt tehdä parista viimesestä vuodesta, sillä ollaan menty kyllä ihan huimasti eteenpäin vuodesta 2012. Maneesikuvauksen ilot muuten, jouduin laittamaan ISO3200, mutta ei nää kuvat näytä kamalan pahalta?