KLINIKKA VOL. 2

Nyt pitäisi olla viimeinen klinikkakäynti vähään aikaan. Tämänhän piti olla kontrollikäynti, mutta tästä tuli lopulta laajempi kuin ensimmäisestä. Aloitettiin kympiltä siellä ensin laajalla ontumatutkimuksella, viimeksi tehtiin vain suppea. Eli juoksutus ja taivutukset josta katsottiin miten jatketaan. Vähän se ontui etujalkoja. Eli nyt paikallispuudutettiin vuohiskuopan molemmilta sivuilta. Tarkoituksena oli siis että ontuma häviäisi silloin. Ja niinhän se hävisi, en ite päässy näkemää mut suoralla juoksuttaessa se kuulemma veti jotain gp-tason ravia. Tästä pystyttiin päättelemään että ongelma oli siis etujaloissa ja ruununrajassa.

Kuitenkin siltä haluttiin ottaa etukengät pois sädeluun kuvia varten, onneksi saatiin tallilta yksi lyömään ne takaisin. Sädeluuontumaa sillä ei nyt kuitenkaan ole, onneksi. Kuitenkin röntgeneistä näkyi, että sillä on jotain nivelrikon tapaista etujalkojen ruununrajoissa. Kuulemma on voinut tulla pitkän ajan kuluessa johtuen monesta eri tekijästä, ja nyt ne on vaan ruvennu oireilemaan. Kortisonia siis piikitettiin ruununrajaan, vähän epäilyttää tuo kortisoni ja sen toimivuus, kuulemma se on aika yksilöllistä.

Kaiken tuon jälkeen siltä tutkittiin vielä munasarjat kystojen varalta, sillähän on nimittäin 24/7 kiima. Mitään ei löytynyt, ainakin sen pitäisi tulla helposti tiineeksi sitten joskus. Tuon jälkeen vielä fysioterapeutti tuli näyttämään selän hoitoa varten miten sitä sähköhoitolaitetta käytetään. Juteltiin siinä samalla meidän lihasrevähtymistä yms parin vuoden takaa, ja saatiin vähän mielenkiintoista tietoa. Se on kuulemma mahdotonta että sen lihaksen olisivat revähtäneet sillä tavoin kuin mitä meille sanottiin. Joten ihan mukavia uutisia. Niin ja käytiin taas vaalla kun kerran siihen mahdollisuus oli. Viimeksi se painoi 548kg tällä kertaa 535kg, kuitenkaan se ei ollut syönyt kuin ihan vähän heinää koko päivän aikana, joten tuohon voi lisätä sellaiset 10kg.

Se näyttää ihan ponilta! :D

En nyt kuitenkaan oikeen vieläkään saa selvää mikä meidän tilanne on, onko sillä nyt nivelrikkoa ja missä (kengittäjä ja eläinlääkäri sanoi siitä meidän takajalan nivelrikosta vähän eri juttuja) ja nytkin eläinlääkäri sanoi että on se kyllä paljon pahempiakin nähnyt. Eli oon nyt saanu käsityksen että ei meillä mitään suurta ongelmaa pitäisi olla. Arbaleesia on kuitenkin jo 15-vuotias ja se on ollut aktiivisessa kisakäytössä.

 Kuten näkyy se on melko lungi tapaus ilman rauhotustakin.

Aa mulla ois julkaisematon video viime klinikkakerrasta, nimittäin traikkukameran ottamaa videota, en tiiä julkaisenko sitä tosin koskaan, pitää katsoa.